Töitä vai opintoja?

Monet opiskelijat tekevät töitä opintojensa ohella. Ongelmaksi vuosien aikana on muodostunut se, että Kela rajoittaa opiskelijoiden opintotuen saamista, jos he saavat muita tuloja esimerkiksi palkkatöistä. Opintotuki on kuitenkin verrattain hyvin pieni summa: 200 euroa ei millään riitä elämiseen, kun sillä pitäisi maksaa kuukauden aikana ruokakulujen lisäksi asuminen ja muut kulut. Opintotuen lisäksi opiskelijoiden on mahdollista saada myös opintolainaa, mutta lainakin täytyy jossain vaiheessa saada maksettua pois. Moni opiskelija päätyy siis siihen, että töitä on tehtävä elääkseen, haittasi se sitten opintojen etenemistä tai ei.
Kandidaatin- ja maisterintutkintoa suorittavilla opiskelijoilla tavoite opiskeluajan pituudelle on viidestä kuuteen vuotta. Tavoite on laskettu niin, että opiskelija suorittaisi noin 60 opintopistettä yhdessä lukuvuodessa. 60 opintopistettä on suuri summa: se velvoittaa täysipäiväiseen opiskeluun, ja myös kotitehtäviä ja itsenäisesti kirjoitettavia esseitä ja tutkielmia on paljon.
Jos opiskelija tekee opintojensa lisäksi myös töitä, se luonnollisesti haittaa opiskelujen etenemistä. Tähän Kela on pyrkinyt asettamalla tulorajoitteita: opiskelija, joka haluaa valmistua aikataulussa, ei juurikaan voi tehdä ylimääräisiä töitä opintojensa ohella.
Olen itse sitä mieltä, että opiskelijoilla pitäisi olla mahdollisuus keskittyä opiskeluun opintojensa aikana. Opintotuen pitäisi olla niin suuri, että se riittää elämiseen ilman lainan ottamista tai töissä käymistä.
Toisaalta töissä käyminen voi olla myös hyvä asia. Opiskelija saa arvokasta työkokemusta, jota ilman on valmistumisen jälkeen vaikea työllistyä. Opintojen aikana on myös mahdollista kokeilla erilaisia työtehtäviä ja etsiä sitä paikkaa, jossa tulevaisuudessa haluaa kokopäiväisesti työskennellä. Monet työnantajat ovat joustavia opiskelijoiden työtehtävien suhteen, ja monet opiskelijat saavat neuvoteltua itselleen esimerkiksi osa-aikatyössä opiskelujen oheen sopivat työajat.
Onko kuitenkaan hyvä, että opiskelija käy töissä opintojensa lisäksi? Eihän kokopäivätyötäkään tekevä ihminen käy yleensä kahdessa työpaikassa samaan aikaan. Opiskelijalla pitäisi olla mahdollisuus keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan: opiskeluun. Olisi tärkeää, että opiskelualasta riippumatta opiskelijoille tarjottaisiin mahdollisuuksia työharjoitteluihin ja -kokeiluihin. Monilla opiskelualoilla työharjoittelu on pakollinen osa opiskelua, muttei läheskään kaikilla. Valmistumisen jälkeen voi olla vaikeaa työllistyä, mikäli kokemusta oman alan töistä ei juurikaan ole.
Jos arkipäivät menevät opiskellessa ja viikonloput töissä, ei aikaa vapaa-ajalle, harrastuksille tai ystäville juurikaan jää. Ne ovat tärkeitä tekijöitä hyvinvoinnin kannalta, ja voi olla hyvin kuluttavaa, jos koko viikko on aikataulutettu täyteen ohjelmaa. Jos opiskelija taas tekee töitä viikollakin, ei opintoihin pystytä panostamaan niin hyvin. Kotitehtävät voivat jäädä tekemättä, tekstikatkelmat lukematta ja tutkielma aloittamatta. Näin työt myöhästyvät tai jäävät viime tippaan, tai pahimmassa tapauksessa kokonaan tekemättä. Oppiminen ei myöskään ole yhtä kokonaisvaltaista kuin silloin, jos opiskelija todella panostaa opiskeluun.
Monien opiskelijoiden opinnot venyvät juuri työnteon vuoksi. Toisaalta on lähes mahdotonta selvitä opintovuosista ilman lainaa, mikäli ei käy töissä. Vaakakupissa ovat myös niin henkinen kuin fyysinenkin terveys. Yhtä ja oikeaa vastausta siihen, pitäisikö opiskelijoiden keskittyä vain opiskeluun eikä käydä ollenkaan töissä ei ole. Eri ihmisille myös sopivat erilaiset tavat. Jokaisella pitäisi kuitenkin olla mahdollisuus tehdä päätös itse. Opintotuen määrän pitäisi olla riittävä niin, että opiskelija pystyisi itse päättämään, haluaako työskennellä opintojen ohella ja venyttää valmistumistaan, vai panostaa opiskeluun ja valmistua annetussa aikataulussa.